Loppuuko sähkö datakeskusten takia? Tätä luvut oikeasti kertovat

Loppuuko sähkö datakeskusten takia? Tätä luvut oikeasti kertovat

Kirjoittanut Sähkönhinnat.fi-tiimi /

Suomeen on rakenteilla parikymmentä uutta datakeskusta, ja julkisuudessa toistuu väite, että ne vievät sähköt muilta. Kävimme läpi kantaverkkoyhtiö Fingridin, valtioneuvoston ja muiden maiden tuoreet luvut. Lyhyt vastaus: sähkö ei ole loppumassa, mutta huolessa on kaksi todellista asiaa – tehon riittävyys kovimmilla pakkashuipuilla ja sähkön hinta, jos uutta tuotantoa ja säätövoimaa ei rakenneta yhtä nopeasti kuin kulutus kasvaa.

Energia ja teho – keskustelun tärkein ero

Datakeskuskeskustelussa sekoittuu usein kaksi eri asiaa:

  • Energia (terawattitunteja vuodessa) kertoo, riittääkö sähköä vuoden mittaan. Suomen sähköntuotannon ennustetaan kasvavan nopeasti, joten vuositasolla sähkön riittävyys ei ole ongelma.
  • Teho (megawatteja tietyllä hetkellä) kertoo, riittääkö sähköä juuri sillä tunnilla, kun on kova pakkanen eikä tuule. Silloin tuulivoima ei tuota juuri mitään, mutta datakeskus kuluttaa tasaisesti ympäri vuorokauden.

Vertauskuvana: vuositasolla vettä riittää hyvin, mutta kysymys on, riittääkö paine, kun koko talo käy suihkussa samana pakkasaamuna.

Fingridin mukaan sähkö riittää myös tulevana talvena, kunhan suuret voimalaitokset välttyvät pitkiltä vioilta ja siirtoyhteydet Ruotsiin ja Viroon toimivat. Kylmänä ja tuulettomana päivänä kulutus voi nousta noin 15 200 megawattiin, josta kotimainen tuotanto kattaa enintään noin 12 000 megawattia ja loput tuodaan naapurimaista. Suomen kaikkien aikojen kulutusennätys, 15 553 megawattia, tehtiin 8.1.2026.

Pylväs, jossa kylmän ja tuulettoman talvipäivän noin 15 200 megawatin kulutus jakautuu kotimaiseen tuotantoon, enintään noin 12 000 megawattia, ja tuontiin, 3 200 megawattia.

Kuva 1: Näin kylmän ja tuulettoman talvipäivän huippukulutus katetaan. Lähde: Fingrid, talviarvio 24.9.2026.

Tehon ja hinnan yhteys näkyy omasta hintadatastamme. Ennätyspäivänä 8.1.2026 pörssisähkön keskihinta oli maltilliset 10,0 snt/kWh. Alkuvuoden kallein päivä oli 3.2.2026: silloin keskihinta oli 48,5 snt/kWh ja kallein 15 minuutin jakso klo 17 maksoi 82,2 snt/kWh (hinnat sis. alv). Hinnan ratkaisee siis se, paljonko tarjontaa on tarjolla juuri kulutushetkellä – ei pelkkä kulutuksen määrä. Voit seurata hintaa reaaliajassa etusivultamme.

Viivakaavio pörssisähkön hinnasta 15 minuutin jaksoissa kahtena päivänä. Kulutusennätyspäivänä 8.1.2026 hinta pysyi koko päivän alle 17 sentissä, keskihinta 10,0 senttiä. Alkuvuoden kalleimpana päivänä 3.2.2026 hinta nousi aamulla noin 60 senttiin ja huipussaan 82,2 senttiin kello 17, keskihinta 48,5 senttiä.

Kuva 2: Pörssisähkön hinta 15 minuutin jaksoissa, snt/kWh sis. alv. Lähde: Sähkönhinnat.fi, ENTSO-E.

Kuinka isosta asiasta on kyse?

Suomessa kulutettiin vuonna 2025 sähköä 84,5 terawattituntia. Fingrid ennustaa kulutuksen ja tuotannon kasvavan näin:

Nyt 2030 2035
Sähkönkulutus 84,5 TWh (2025) 106–123 TWh 110–162 TWh
Sähköntuotanto noin 80 TWh 107–118 TWh 128–171 TWh

Kasvua vauhdittavat Fingridin mukaan datakeskukset, teollisuuden sähköistyminen, vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotanto sekä sähköinen lämmitys ja liikenne. Tuotannon kasvu tulee pääosin maatuuli- ja aurinkovoimasta.

Datakeskusten luvut kannattaa lukea tarkasti, koska ne kuvaavat hyvin eri asioita:

  • Nykyinen kulutus: Hallituksen esityksen mukaan sähköveron alempaan veroluokkaan kuuluneet 15 datakeskusta kuluttivat vuonna 2024 noin 1,3 TWh, eli noin 1,6 % Suomen sähkönkulutuksesta. Datakeskusalan oman arvion mukaan osuus on nyt noin 2,3 %.
  • Ennusteet: Hallituksen esityksessä datakeskusten kulutuksen arvioidaan nousevan noin 3,8 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Alan arvio on 5–6 % kokonaiskulutuksesta, jos rakenteilla olevat hankkeet toteutuvat.
  • Liittymissopimukset: Fingridin mukaan datakeskushankkeiden suunniteltu lopullinen kokonaislaajuus oli lokakuun 2026 puolivälissä yli 5 gigawattia jakeluverkkoon liittyvät mukaan lukien. Luku on hanketoimijoiden ilmoittama nimellisteho: sopimus ei takaa, että kaikki rakennetaan, ja laitokset käyvät yleensä alle nimellistehonsa.
  • Liityntäkyselyt: Kulutuksen liityntäkyselyitä on kertynyt yli 145 gigawattia, joista datakeskuksia noin 100 gigawattia. Kysely ei ole vielä hanke, eikä suurin osa niistä todennäköisesti toteudu.

Vaakapylväät samassa mittakaavassa: datakeskusten liityntäkyselyt noin 100 gigawattia, liittymissopimukset yli 5 gigawattia ja datakeskusten keskikulutus vuonna 2024 noin 0,15 gigawattia. Vertailuna Suomen kulutusennätys 15,6 gigawattia.

Kuva 3: Datakeskusten luvut samassa mittakaavassa. Kyselyt ja sopimukset kertovat suunnitelmista, kulutus toteutuneesta. Lähteet: Fingrid, HE 156/2025, oma laskelma.

Usein lainattu luku, jonka mukaan Suomen sähkönkulutus voi kasvaa jopa 40 %, koskee kaikkia nykyisiä liittymissopimuksia – datakeskusten lisäksi sähkökattiloita ja sähkövarastoja – noin viiden vuoden aikana ja sillä oletuksella, että kaikki toteutuu. Se ei siis ole pelkkien datakeskusten vaikutus eikä Fingridin ennuste.

Miksi sähkön hinta voi silti nousta?

Vaikka sähkö ei loppuisi, kulutuksen nopea kasvu voi nostaa hintaa. Syitä on neljä:

  1. Kallein tuotanto määrää hinnan. Pörssisähkön hinta määräytyy kalleimman kulloinkin tarvittavan tuotannon mukaan. Kun kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin, hinnan asettaa yhä kalliimpi voimalaitos – ja hinta nousee kaikille.
  2. Vanhaa vai uutta tuotantoa? Jos datakeskus solmii pitkän ostosopimuksen (PPA) jo toiminnassa olevan voimalan kanssa, sähköä ei tule lisää, ja muille jää vähemmän tarjontaa. Jos sopimus mahdollistaa uuden voimalan, tilanne on toinen.
  3. Aikaviive. Datakeskus valmistuu muutamassa vuodessa, tuulipuisto luvituksineen hitaammin ja uusi rajasiirtoyhteys vielä hitaammin. Välivaiheessa kysyntä voi kasvaa tarjontaa nopeammin.
  4. Suomi on oma hinta-alueensa. Energiateollisuuden mukaan suomalaisella kulutuksella on merkittävä rooli Suomen hinta-alueen hinnanmuodostuksessa, koska uusi tuotanto ja kulutus valmistuvat selvästi nopeammin kuin uudet rajayhteydet.

Fingridin mukaan Suomeen tarvitaan vuosikymmenen vaihteeseen mennessä noin 1 000 megawattia säävarmaa tuotantokapasiteettia, eikä sitä näytä syntyvän markkinaehtoisesti riittävästi ja ajoissa. Säävarmuutta tuovat esimerkiksi moottorivoimalat, vesivoima, sähkövarastot ja kulutusjousto. Sähköverkkoihin oli helmikuussa 2026 liitetty jo noin 1 050 megawattia sähkövarastoja.

Kuinka paljon hinta voisi nousta?

Valtioneuvoston datakeskustiekartassa (2025) on AFRYn laatima karkea arvio. Jos datakeskuskapasiteetti kasvaisi vuoteen 2030 mennessä 1 200 megawatin sijaan 2 500 megawattiin eivätkä datakeskukset joustaisi kulutuksessaan lainkaan, sähkön vuosikeskihinta nousisi yli 10 %. Nousu johtuisi ennen kaikkea tuulettomien jaksojen erittäin korkeista hinnoista. Laskelmassa ei ole huomioitu uutta tuotantoa, jota kasvava kysyntä houkuttelisi rakentamaan.

Jousto muuttaa kuvaa. Jos datakeskukset vähentäisivät kulutustaan 20 % aina, kun hinta ylittää 200 €/MWh, hintapiikit pienenisivät selvästi.

Mitä tämä tarkoittaisi sähkölaskulle? Oma suuntaa-antava laskelmamme: pörssisähkön keskihinta on viimeisen 12 kuukauden aikana ollut noin 6,9 snt/kWh (sis. alv). Kymmenen prosentin nousu olisi noin 0,7 snt/kWh. Sähkölämmitteisessä omakotitalossa, joka kuluttaa 18 000–20 000 kWh vuodessa, se tarkoittaisi noin 120–140 euroa vuodessa, ja kerrostalokaksiossa (noin 2 000 kWh) noin 15 euroa. Nousu koskisi sähköenergiaa, ei siirtoa tai veroja. Kyse on yhden skenaarion karkeasta arviosta vuodelle 2030, ei ennusteesta.

Poliittinen kiista: kuka maksaa siirtymävaiheen?

Sähköverotuki poistui

Datakeskusten sähkö siirtyi 1.7.2026 alemmasta sähköveroluokasta II yleiseen veroluokkaan I. Vero huoltovarmuusmaksuineen nousi 0,135 sentistä 2,325 senttiin kilowattitunnilta (ilman alv:tä). Hallituksen esityksen mukaan muutos lisää valtion verotuloja noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitus suunnitteli tilalle uutta tukimallia, mutta luopui siitä syyskuun 2026 budjettiriihessä.

Vestmanin lakialoite

Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestmanin lakialoite (LA 27/2026 vp) jätettiin syyskuussa 2026, ja sen on allekirjoittanut 105 kansanedustajaa kaikista eduskuntapuolueista. Aloite on lähetetty talousvaliokuntaan, joka ei ole vielä antanut siitä mietintöä. Aloitteen mukaan:

  • Vähintään 1 MVA:n datakeskus saisi liittymän vasta, kun sillä on liittymätehoaan vastaava määrä uutta joustokykyä – esimerkiksi omaa säätövoimaa, kulutusjoustoa tai sähkövarastoja – joka riittää vähintään kahden viikon yhtenäiseen joustoon.
  • Vähintään 10 MVA:n datakeskuksen pitäisi lisäksi hankkia sähkösopimuksella tai omalla tuotannolla vuosikulutustaan vastaava määrä uutta sähköntuotantoa ennen liittämistä.

Perusteluna on, että muuten kotitaloudet ja muu teollisuus maksaisivat siirtymäajan hinnannousun. Aloitteen esikuvana on Irlanti, mutta Irlannin säännöt ovat osin lievemmät (ks. alla). Myös SDP:n Seppo Eskelinen on vaatinut, että datakeskusten on sitouduttava osallistumaan tuleviin energiainvestointeihin.

Vasta-argumentit

  • Datakeskusala: Datakeskusteollisuuden toiminnanjohtaja Antti Poikola muistuttaa, että Suomi selvisi vuonna 2022 Venäjän sähköntuonnin loppumisesta ilman sähköpulaa, vaikka tuonti oli vastannut noin kymmentä prosenttia kulutuksesta. Hänen mukaansa datakeskukset eivät tulisi Suomeen, jos ne odottaisivat sähkön hinnan nousevan rajusti. Poikola toivoo, että uusien datakeskusten varavoima suunniteltaisiin alusta asti myös sähkömarkkinoiden säätövoimaksi. ”Sähkö ei Suomesta lopu”, hän tiivistää.
  • Energiayhtiöt: Fortumin suurasiakkaista vastaava johtaja Urs Pennanen huomauttaa, että Pohjoismaissa on 30–40 terawattituntia ylimääräistä sähköä, jota myydään Keski-Eurooppaan, ja että datakeskusten pitkät sopimukset tuulipuistojen kanssa ovat jo mahdollistaneet uutta tuotantoa.
  • Rakennusvalmiita hankkeita on paljon: Energiateollisuuden Fingridiltä lainaaman arvion mukaan Suomessa on ainakin 2 000–3 000 megawattia uusiutuvan energian hankkeita rakentamisvalmiina.

Fingridin linja

Fingrid toivoo datakeskusten edistävän sähkön riittävyyttä: ostosopimuksilla, jotka tuovat uutta tuotantoa, ja osallistumalla joustavan tuotantokapasiteetin lisäämiseen. Fingridin mukaan datakeskusinvestointien siirtyminen läntisiin naapurimaihin ei ratkaisisi ongelmaa, koska olemme yhtä sähkömarkkinaa.

Sijainnilla on myös väliä. Yli 70 % Suomen sähköntuotannosta on länsirannikolla ja pohjoisessa, mutta yli puolet sähköstä kulutetaan Etelä-Suomessa. Fingridin selvityksen mukaan kulutuksen sijoittuminen lähemmäs tuotantoa voisi lisätä kantaverkon liitettävyyttä jopa 20 gigawattia. Fingrid teki syyskuussa 2026 investointipäätöksen Metsälinja 2 -voimajohdosta Vaalasta Jämsään, joka lisää pohjois–etelä-siirtokykyä noin 1 000 megawattia vuoteen 2030 mennessä.

Mistä kiistassa oikeastaan on kyse?

Molemmissa näkemyksissä on perää. Markkina-argumentti on vahva, jos rakennusvalmiit tuulivoimahankkeet toteutuvat datakeskusten ostosopimusten myötä ja datakeskukset joustavat huipputunteina. Tiukempaa sääntelyä puoltava näkemys on vahva, jos kulutus kasvaa nopeammin kuin tuotanto, säätövoima ja siirtoyhteydet. Kysymys ei siis ole ”datakeskukset vai ei”, vaan kuka maksaa siirtymävaiheen ja millä ehdoilla datakeskukset liitetään verkkoon.

Miten muut maat ovat toimineet?

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan datakeskusten sähkönkulutus maailmassa oli vuonna 2025 noin 485 TWh, ja sen ennustetaan noin kaksinkertaistuvan 950 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Moni maa on jo joutunut ratkaisemaan saman kysymyksen kuin Suomi.

Irlanti

Kantaverkkoyhtiö ei hyväksynyt uusia datakeskusliittymiä Dublinin alueelle vuoden 2021 lopusta alkaen. Joulukuussa 2025 sääntelijä linjasi, että suurten datakeskusten on rakennettava liittymätehoaan vastaava määrä säädettävää tuotantoa tai varastoja ja katettava 80 % kulutuksestaan uudella irlantilaisella uusiutuvalla tuotannolla kuuden vuoden siirtymäajalla.

Seuraukset: Datakeskukset käyttivät 23 % Irlannin mitatusta sähköstä vuonna 2025, kun vuonna 2015 osuus oli 5 %. Ympäristöjärjestöt saivat huhtikuussa 2026 luvan hakea uudelta linjaukselta oikeudellista arviointia. Irish Timesin mukaan suuret teknologiayhtiöt suuntaavat kasvuaan pois Dublinista.

Alankomaat

Amsterdam ja Haarlemmermeer keskeyttivät uudet datakeskukset vuodeksi heinäkuussa 2019. Vuonna 2022 tuli valtakunnallinen rajoitus suurimmille datakeskuksille.

Seuraukset: Metan suunnittelema Zeewolden suurdatakeskus kaatui vuonna 2022.

Tanska

Kantaverkkoyhtiö Energinet keskeytti uudet liittymäsopimukset maaliskuussa 2026. Jonossa oli noin 60 gigawattia uutta kulutusta, kun maan huippukulutus on noin 7 gigawattia. Lokakuusta 2026 liittymiä on jaettu nelitasoisen etusijamallin mukaan, jossa suuret energiankuluttajat ovat viimeisinä.

Seuraukset: Liian tuore arvioitavaksi.

Ohio, Yhdysvallat

Sähköyhtiö AEP:n tariffi (2025) velvoittaa yli 25 MW:n uudet datakeskukset maksamaan vähintään 85 % varaamastaan tehosta jopa 12 vuoden ajan.

Seuraukset: Tariffin jälkeen AEP pudotti suurten kuormien ennusteensa noin 30 gigawatista 13 gigawattiin. Teollisuuden edustajien mukaan uusikin luku on yläkanttiin.

Texas, Yhdysvallat

Vuonna 2025 säädetyn lain mukaan vähintään 75 MW:n uusien kuluttajien on asennettava laitteet, joilla ne voidaan kytkeä irti verkosta, jos sähköä joudutaan säännöstelemään.

Seuraukset: Liittymäjono on kasvanut noin 474 gigawattiin, josta noin 90 % on datakeskuksia. Kuvernööri määräsi elokuussa 2026 jonossa olevat datakeskushankkeet tarkastettaviksi ennen uusia liittymiä. Vaikutusta toteutuviin investointeihin on vielä liian aikaista arvioida.

Muut maat

Ruotsi ja Norja poistivat datakeskusten sähköveroalennukset vuonna 2023. Saksa edellyttää datakeskuksilta uusiutuvaa sähköä 50-prosenttisesti ja vuodesta 2027 kokonaan – tosin Saksan hallitus on esittänyt täyden vaatimuksen siirtämistä vuoteen 2030.

Mitä kokemuksista voi päätellä?

Suorat kiellot ovat ohjanneet investointeja muualle. Taloudelliset sitoumukset, kuten Ohion tariffi, näyttävät karsivan jonosta hankkeita, joiden toteutuminen oli epävarmaa. Joustovelvoitteen ja oman tuotannon vaatimusten vaikutuksista on vielä vähän näyttöä. Vertailua vaikeuttaa myös lähtötaso: Irlannissa datakeskukset käyttävät jo lähes neljänneksen sähköstä, Suomessa muutaman prosentin.

Mitä tästä pitäisi päätellä?

  • Sähkö ei ole loppumassa. Suomessa ei ole näköpiirissä tilannetta, jossa sähköä ei vuositasolla riittäisi.
  • Tehon riittävyys on todellinen kysymys 2020-luvun lopulla, erityisesti kylminä ja tuulettomina päivinä, jos samaan aikaan voimalaitoksia tai siirtoyhteyksiä vikaantuu.
  • Hinta voi nousta, jos datakeskukset sitovat olemassa olevaa tuotantoa rahoittamatta uutta tai eivät jousta huipputunteina.
  • Ratkaisevaa on, rakennetaanko vuosikymmenen vaihteeseen mennessä noin 1 000 megawattia säävarmaa tuotantoa, varastoja ja joustoa – ja millaisilla ehdoilla datakeskukset liitetään verkkoon.

Pörssisähkön käyttäjälle tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hintapiikit osuvat jatkossakin kylmiin ja tuulettomiin päiviin. Kulutuksen ajoittaminen edullisille tunneille kannattaa, ja hintaa voi seurata etusivultamme.

Lähteet

Fingrid

Valtioneuvosto, eduskunta ja viranomaiset

Suomen media ja kannanotot

Kansainväliset


Artikkeli julkaistu 3.11.2026. Luvut on tarkistettu lähteistä julkaisupäivänä. Tilanne muuttuu nopeasti: Vestmanin lakialoitteen käsittely ja etusijamenettelyä koskeva lakiesitys ovat kesken. Hintavaikutuksia koskevat laskelmat ovat suuntaa-antavia arvioita.

Jaa artikkeli: